Venäjä petti Puolan

Venäjä on tietysti pettänyt Puolan ja puolalaiset moneen kertaan, mutta tässä artikkelissa tarkastellaan Toisen Maailmansodan loppuvaihetta, jolloin Venäjä miehitti Puolan. Suosittelen lukemaan ensin taustaksi artikkelin puolalaisten kansanmurhasta ja artikkelin Varsovan kansannoususta.

Imperialistiselle Venäjälle ei riittänyt sen Puolalta ryöstämä ”puolet Puolasta”, mistä Venäjä oli ensin sopinut natsi-Saksan kanssa ja sittemmin myös USAn ja Englannin kanssa. Venäjä oli kyltymätön - se halusi KOKO Euroopan (aluksi). Siksi Venäjä hävitti puolalaisten parhaimmiston ja asetti Puolaan kommunistisen nukkehallinnon Puolan kansan tahdon vastaisesti (kuin myös USAn ja Englannin kanssa tekemänsä sopimuksen vastaisesti).

Neuvotteluun kutsutut katosivat

Pitkä suora lainaus (suomennokseni): ”Lähdin takaisin Italiaan 11.3.1945 antaakseni Puolan 2.AK:n [armeijakunta - jp] johdon varamiehelleni kenraali Bohusz-Szyszkolle. Olin ollut siellä vain muutaman päivän, kun Puolasta saapui uutinen, että ne loistavat Puolan sotaväen ja politiikan johtajat, jotka oli kutsuttu neuvotteluun Venäjän miehityshallinnon kanssa Puolassa, olivat kadonneet jäljettömiin. Se oli tapahtunut seuraavasti:

Helmikuun lopussa olivat varapääministeri, joka oli hallituksen edustaja kotimaassa, ja aseistariisutun maanalaisen armeijan viimeinen komentaja saaneet NKVD-eversti Pimenovin kautta kutsun ilmaantua neuvotteluun kenraali Ivanovin kanssa selvittämään miten Puolan poliittiset puolueet voisivat tulla julkisuuteen sen sijaan, että työskentelivät salaa.

Pian sen jälkeen he saivat kirjalliset kutsut, joissa korostettiin tapaamisen erityistä tärkeyttä ja sisälsivät eversti Pimenovin vahvistuksen jossa tämä puna-armeijan upseerina takasi heidän henkilökohtaisen turvallisuutensa. 20.3. ilmoitti eversti Pimenov vastaukseksi puolalaisten taholta esitetylle pyynnölle, että Venäjän miehityshallinto lupaa kahdentoista puolalaisen poliitikon matkustaa Lontooseen neuvottelemaan Puolan pakolaishallituksen kanssa.

Sen mukaisesti lähtivät kenraali Ivanovin päämajaan 27.3. seuraavat henkilöt: varapääministeri Stanislaw Jankowski, kansallisen yhtenäisyyden neuvoston esimies Kazimierz Puzek ja viimeinen Kotiarmeijan komentaja Okulicki. Heitä seurasi 28.3. kolme Puolan hallituksen ministeriä, jotka olivat vielä Puolassa - A.Bien, S.Josikowicz ja A.Padjak sekä vielä yhdeksän poliittisten puolueiden jäsentä ja tulkki. Sen jälkeen heistä ei saatu mitään tietoa.”[i]

Selitystä vaadittiin

USA ja Englanti vaativat Venäjältä selitystä kadonneiden kohtalosta. Lopulta Molotov ilmoitti, että heidät on pidätetty puna-armeijan vastaisten toimien vuoksi.[ii]

Tuomio ja nukkehallitus

Venäjä ”tuomitsi” Puolan oikeat demokraattiset johtajat vankilaan 4-10 vuodeksi ja asetti Puolalle nukkehallituksen 28.6.1945. Kolme neljäsosaa ”hallituksen” jäsenistä oli määrätty Venäjän toimesta, useat heistä eivät edes olleet Puolan kansalaisia.[iii]

Englanti petti Puolan

6.7.1945 Britannian alahuone tervehti ”Puolan kansallisen yhtenäisyyden väliaikaishallituksen” perustamista tärkeänä askeleena Krimin konferenssin yhteydessä julkistetun päätöksen täyttämiseen Puolan kysymyksessä - - ja on tiedottanut uudelle hallitukselle valmiudestaan luoda diplomaattiset suhteet.

Siten heitettiin sivuun Puolan presidentti Raszkiewicz, jota oli vuonna 1940 Paddingtonin asemalla vastassa kuningas George VI, hylättiin Puolan pakolaishallitus Lontoossa sekä Puolan joukot, jotka olivat niin kauan taistelleet Iso-Britannian ja USA:n aseveljinä.[iv]

USA:n julistus

Tässä kohtaa on hyvä muistella USA:n presidentti Rooseveltin kauniita sanoja.

22.11.1944 Puolan pakolaishallituksen pääministeri Mikolajczyk sai Rooseveltin kirjeen Harrimanilta. Kirjeessä Roosevelt totesi mm. ”Yhdysvaltain hallitus seisoo yksimielisenä vahvan, vapaan ja itsenäisen Puolan puolesta, sen mukaan Puolan kansalla on rajoittamaton oikeus järjestää oma sisäinen elämänsä niin kuin sille sopii.”[v] [Paitsi että Venäjä miehitti Puolan ja asetti Puolalle kommunistisen nukkehallituksen puolalaisten tahdon vastaisesti - jp]

Jalta

Julistus vapautetulle Euroopalla. Erityispykälä Puolaa koskien sanoo mm.:

”Puolan väliaikaishallitus, joka toimii parhaillaan Puolassa, pitää uudelleenorganisoida laajemmalle demokraattiselle pohjalle, joka kattaa demokraattiset johtajat Puolassa itsessään ja Puolan ulkopuolella. - - Se Puolan kansallisen yhtenäisyyden väliaikaishallitus on velvoitettu järjestämään vapaat ja vastustamattomat vaalit yleisen ja salaisen äänioikeuden pohjalta niin nopeasti kuin mahdollista. Niissä vaaleissa on oikeus osallistua ja ehdokkaita asettaa kaikilla demokraattisilla ja natsisminvastaisilla puolueilla.”[vi]

”Vaalit”

Pitkä lainaus: ”Poliittinen kehitys vei kuitenkin kohti ratkaisevaa välienselvittelyä. Stanislaw Mikolajczyk uskoi talonpoikaispuolueensa mahdollisuuksiin. Puolueensa suosion hän tiesi; toukokuussa 1946 siinä oli 800 000 jäsentä. Mikolajczyk rakenteli tuulentupia länsivaltojen tuesta ja arveli, ettei Stalin tukisi loppuun saakka Puolan epäsuosittuja kommunisteja. Sovittu laajapohjaisempi väliaikainen hallitus muodostettiin kesäkuussa 1945. Sen 21 ministeristä 17 oli kommunisteja tai heidän liittolaisiaan. Mikolajczyk oli toinen varapääministeri.

Kommunistien johto lykkäsi suurvaltojen neuvotteluissa sovittuja vapaita vaaleja. Ensin keksittiin idea kansanäänestyksestä, jolla tavoiteltiin kommunistien aseman lujittamista. Kesäkuun 1946 äänestyksessä kysyttiin, haluaako kansa senaatin lakkauttamista, siis siirtymistä yksikamariseen parlamenttiin, tukeeko se meneillä olevaa yhteiskunnallista uudistusta ja hyväkyykö se Puolan uuden länsirajan. Talonpoikaispuolueen johto kehotti kansalaisia äänestämään ei ensimmäiseen kysymykseen, lähinnä osoittaakseen puolueen voimaa.

Julkaistujen tulosten mukaan 68 % äänesti kyllä ensimmäiseen, 77 % toiseen ja 91 % kolmanteen kysymykseen. Tietoja laajamittaisista vaaliväärennöksistä tuli eri puolilta. Kommunismin kaaduttua puolalainen historioitsija Andrzej Paczkowski on tutkinut kommunistipuolueen arkistoja, ja puolueosastojen Varsovaan lähettämien raporttien mukaan 26,9 % vastasi kyllä kaikkiin kysymyksiin, 33,1 % kolme kertaa ei ja 40 % noudatti talonpoikaispuolueen linjaa. Tulosta oli siis väärennetty reippaasti.

Kommunistien johtopäätös kansanäänestyksestä oli, että otteita on kovennettava parlamenttivaaleja silmällä pitäen. Vaalit päätettiin pitää tammikuussa 1947. Noin kaksi miljoonaa äänestäjää poistettiin rekisteristä; talonpoikaispuolueen johtoväkeä ja jäseniä pidätettiin tuhansittain. Monilla äänestyspaikoilla salainen äänestäminen ei ollut lainkaan mahdollista ja virallinen tuloslaskenta oli kommunistien hallussa.”[vii]

”Tulosten mukaan kommunistijohtoinen vaaliliitto sai 80,1 % äänistä ja 394 paikkaa, kun talonpoikaispuolueelle jäi 10,3 % äänistä ja 27 paikkaa. Hallituksen muodosti kommunistien liittolaisena "demokraattisessa blokissa" olleen sosialistipuolueen Jozef Cyrankiewicz.”[viii]

Miehitettyyn Puolaan ei haluttu palata

”On huomattava, että 112 000 miehestä Puolan 2.AK:sta halusivat vuoden 1945 loppuun mennessä palata Puolaan vain 7 upseeria ja 14 000 sotilasta. Näiden 8700 olivat liittyneet meihin sodan päättymisen jälkeen. Heistä, jotka olivat tulleet kanssamme Venäjältä halusi palata kotiin vain 310 miestä.”[ix]