Uusittu 28.6.2010 Juhani Putkinen, Täydennetty 19.8.2021
Venäjä
yritti valloittaa koko Suomen Talvisodassa,
mutta epäonnistui yrityksessään surkeasti. Talvisodan ja Jatkosodan
välistä aikaa on Suomessa totuttu kutsumaan Välirauhaksi.
Välirauhan
aikana Venäjä esitti Suomelle törkeitä, oikeudettomia ja tiukkoja vaatimuksia,
jotka eivät perustuneet Talvisodan rauhansopimukseen.
14.6.1940
kaksi venäläistä pommikonetta ampui alas suomalaisen matkustajakoneen Kalevan,
joka oli normaalilla reittilennolla Tallinnasta Helsinkiin.
Venäjä
ja Englanti ajoivat tiukalla saartopolitiikallaan Suomen riippuvaiseksi
Saksasta - Suomi ei saanut tuotua välttämättömän tärkeitä elintarvikkeita
ja raaka-aineita mistään muualta. Samanaikaisesti Venäjän sotilaallinen uhka
Suomea vastaan oli valtavan voimakas. Venäjä ilmiselvästi valmistautui
hyökkäämään uudelleen Suomen kimppuun, kun oli epäonnistunut valloittamaan
koko Suomen.
Suomi
olisi halunnut puolueettomaan puolustusliittoon Ruotsin ja Norjan kanssa, ja nämäkin
olivat suostuvaisia liittoutumaan Suomen kanssa. Venäjä kuitenkin esti
puolueettomuuden, sillä Venäjä aikoi hyökätä uudelleen Suomen kimppuun -
eikä halunnut samanaikaisesti joutua sotaan Ruotsin ja Norjan kanssa, niiden
vuoro olisi tullut vasta Suomen kukistuttua.
Venäjä
vaati Suomelta Hankoa sotilastukikohdaksi jo ennen Talvisotaa. Venäjän
tavoitteena oli voida hyökätä Helsinkiin sekä idästä, että lännestä
(Hangosta). Talvisodan rauhansopimuksen kautta Venäjä sai vuokrattua itselleen
Hangon. Venäjä varusti Hangon Välirauhan aikana nimenomaan hyökkäystä
varten Helsinkiin, eikä suinkaan sulkemaan rannikkotykeillä Suomenlahtea,
kuten Venäjä oli perustellut vaatimustaan.
Venäjä
suoritti Välirauhan aikana valtavan määrän rajaloukkauksia
ja Suomen ilmatilan loukkauksia.
Kannattaa
huomata, että kesällä 1940 Venäjä miehitti Viron,
Latvian, Liettuan
sekä Romanialle kuuluvat Bessarabian ja Pohjois-Bukovinan. Se ei voinut olla
aiheuttamasta suurta levottomuutta myös Suomessa. Muut edellä
mainituista alueista Venäjä miehitti liittolaisensa
Saksan kanssa tekemänsä sopimuksen
perusteella, mutta Pohjois-Bukovinan miehitys soitti viimein hälytyskelloja
Berliinissä.
Suomen
suurlähettiläs Moskovassa J.K.Paasikivi, joka oli hyvin maltillinen ja myöntyväisyyden
kannattaja, piti Suomen tilannetta Välirauhan aikana niin vakavana, että hän
varoitti Suomen hallitusta ja: ”suositteli vakavasti tukeutumista Saksaan. »Meidän
täytyy ... koettaa päästä Saksan siipien suojaan», hän kirjoitti Rytille
maaliskuun alussa 1941.”[i]
Niinpä
suomalaiset sitten kävivät useita keskusteluja saksalaisten kanssa siltä
varalta, että Venäjä jälleen hyökkää Suomen kimppuun. Niitä keskusteluja
on kuvattu erittäin tarkasti ja yksityiskohtaisesti, suorin lainauksin ja
tarkoin lähdeviittein, tässä
artikkelissa.
Saksa
petti Suomea väittäen käyvänsä Venäjän kanssa neuvotteluja, joissa
voidaan ottaa myös Suomen rajakysymys
esille ja kysyi Suomen rajatoivomuksia.
Venäjä vaati oikeudettomasti joukoilleen kauttakulkuoikeuden maitse Hankoon. Se Venäjän joukkojen kauttakulku oli Suomelle erittäin vaarallinen, sillä joukot kulkivat aivan Helsingin vierestä. Kun Saksa sitten halusi lomalaisilleen kauttakulkuoikeuden Norjasta Saksaan ja päinvastoin Suomen alueen kautta, niin Suomessa huokaistiin helpotuksesta.
Presidentti Risto Ryti piti 26.6.1941 erinomaisen radiopuheen, jossa hän kertoi Venäjän sikamaisuuksista Suomea kohtaan Välirauhan aikana.
Venäjän
hyökkäyksen Suomeen näyttäessä väistämättömältä Suomi suoritti
joukkojensa puolustuksellisen
keskityksen.
Saksan
hyökkäys Venäjälle toi Suomessa todellisen helpotuksen
tunteen. Nyt Suomen ei tarvitsisi puolustautua yksin.
Venäjä hyökkäsi jälleen Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05 aloittaen Suomen ja Venäjän välisen Jatkosodan, joka oli erillissota.
Suomen Petsamo kolmen suurvallan kiistakapulana
Jenkkiprofessorilta erinomainen kuvaus Suomen tilanteesta Välirauhan aikana
Välirauha - ”Pitkä odotus kuolemansellissä”
Hanko, sillanpää Suomen valloittamiseksi
Venäjän hyökkäyssuunnitelma Suomen valloittamiseksi
Rajaloukkaukset ennen Jatkosotaa
Saksalaisten joukkojen kauttakulkusopimus solmittiin 22.9.1940
Tasavallan presidentin puhe 26.6.1941
[i] Pentti Virrankoski, Suomen historia, Osa 2, 2001, sivu 899