Moskovan
käyttäytymisjälki Georgian suunnalla on entinen
Tänään vuosi sitten, hieman ennen keskiyötä Georgian joukot aloittivat sotilaallista operaatiota ns. Etelä-Ossetiassa. Sillä hyökkäyksellä oli kaksi tavoitetta. Ensiksi lamauttaa separatistisen alueen pääkaupungista Tshinvalista Georgian joukkoihin ja asutuskeskuksiin suunnattu raskaiden aseiden tulitus, sekä toiseksi pysäyttää samana päivänä Georgian ja Venäjän valtiorajan ylitse [oikeammin alitse Rokin tunnelin kautta - jp] ns. Etelä-Ossetiaan tunkeutuneiden suurien Venäjän yhtymien eteneminen.
Etnisten
georgialaisten asuttamat ns. Etelä-Ossetian kylät olivat olleet jo noin viikon
verran Tshinvalista ja sen lähiympäristöstä lähtevän kranaatinheitin- ja
kevyiden aseiden tulituksen alaisena sekä ihmisuhrien määrää niin
rauhallisten asukkaiden kuin myös sotilaiden joukossa laskettiin
kaksinumeroisena lukuna. Raskaiden aseiden tulta johdettiin myös Tshinvalissa
sijaitsevalta Venäjän "rauhanturvaajien" tukikohdan alueelta -
ainakin sitä väittivät paikalla olleet venäläiset toimittajat. Etelä-Ossetian
"tasavallan" johdon oli ottanut jo vuosia sitten Venäjän
tiedustelu-upseerit ja sotilaat. Jutut "kontrolloimattomista"
separatisteista ovat legenda.
Venäjän
joukkojen kolonnien tunkeutuminen ns. Etelä-Ossetiaan pani silloin Tbilisin
valitsemaan kahdesta huonosta vaihtoehdosta: tehdäkö epätoivoinen yritys
seisoa oman valtion kansainvälisesti tunnustettujen rajojen puolesta, vaiko
katsoa kädet taskussa päältä, miten vähintäänkin päivän tai kahden
kuluttua maakunta on de facto Venäjän joukkojen miehittämää aluetta. Ja se
tarkoittaa - ellei pysyvästi, niin ainakin kymmeniksi vuosiksi.
--
Georgiassa
ja lännessä luultiin: Moskova yrittää vähintäänkin muodollisesti käyttäytyä
lännessä hyväksyttävien tapojen mukaisesti, että täysimittainen
sota omaa naapuria vastaan ja kansainvälisesti tunnustettujen rajojen
muuttaminen voimakeinoin on epäuskottavaa.
Tavallisen likaisen konventionaalisen sodan aloittaminen ja sen laajentaminen
koko Georgian alueelle takasi siten Moskovalle strategisen
yllätyksen.
Tietenkään
se ei ollut mitään uutta auringon alla ja lähestulkoon samaa
skenaariota Venäjä on käyttänyt aiemminkin.
Vuoden 1992 heinäkuussa alkoi samaa kuviota seuraten konflikti, joka päättyi
Moldovalle Transnistrian alueen menetykseen.
Venäjänkielisen
vähemmistön asuttamalla Transnistrian alueella tapahtui matalan intensiteetin
hyökkäyksiä Moldovan joukkoja sekä asutuskeskuksia vastaan kunnes silloinen
Moldovan presidentti Mircea Snegur joutui valitsemaan: perääntyäkö
jatkuvasti ja lopulta luopua osasta aluetta vaiko aloittaa sotilaallisia
vastatoimia. Snegur valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon. Kuitenkin Venäjän
ylivoimaiset joukot sekaantuivat välittömästi "aggressorin
rauhoittamiseksi" sekä "rauhaan pakottamiseksi", tuloksena oli
Transnistrian miehitys Venäjän joukkojen toimesta sekä Moldovan valtion epävakaudessa
pitämisessä tehokkaasti auttava jäädytetty konflikti.
Täsmälleen
saman kuvion avautumista - niin banaalilta kuin se tuntuukin - voimme seurata
parhaillaan,
vuoden kuluttua viimevuotisen Georgian
sodan puhkeamisesta. Heinäkuun viimeisistä päivistä lähtien Venäjän
puolelta on jatkuvasti tullut tiedotteita Georgian valmistelemasta
"aggressiosta", niistä viimeisin keskiviikkona venäjän
yleisesikunnan päällikön varamiehen Anatoli
Nogovitsinin suusta. Niiden tarkoituksena on valmistella Venäjän yleisöä
mahdolliseksi konfliktiksi sekä painostaa Tbilisiä psykologisesti. Miksi
Georgian pitäisi hyökätä Abhasiassa ja ns. Etelä-Ossetiassa
sijaitsevia ylivoimaisia Venäjän joukkoja jää tietenkin käsittämättömäksi.
Viimeisen
viikon kuluessa Moskovan infoagentuurit ovat tiedottaneet väitettävästä
Tshinvaliin osuneesta tykistötulesta. Informaatio, jonka paikalla olevat
EU-tarkkailijat kumoavat ja joka luonteeltaan tuo mieleen tiedotteet Venäjän
kylien ampumisesta Suomen tykistön toimesta vuonna 1939. Samaan aikaan Venäjän
joukkojen kontrollissa olevalta alueelta on toistuvasti ammuttu Georgian sisäministeriön
joukkojen asemia.
Venäjän
joukot ja niiden osseeteista apujoukot ovat aloittaneet ns. Etelä-Ossetialle
kuuluvilla rajapylväillä merkkaamaan georgialaisten kyliä Tbilisin
kontrollissa olevilla alueilla. Se toiminta ei ole sattumaa ja sillä on kaksi
tavoitetta - testata lännen julkista reaktiota sekä pakottaa Tbilisi
reagoimaan.
Viimeksimainitulla on vain huonoja vaihtoehtoja.
Tuollaisen
toiminnan vastustaminen käynnistää eskalaation, jossa seuraavina askeleina
voi olla aseelliset selkkaukset ja sen jälkeen esimerkiksi Venäjän joukkojen
työntyminen miehitetyiltä alueilta muodostamaan uusia puskurivyöhykkeitä -
eli miehittämään uusia Georgian alueita tekosyynä "tasavaltojen"
turvallisuuden takaaminen. Toisena vaihtoehtona on olla reagoimatta ja joutua
opposition syytösten kohteeksi Georgian alueiden vapaaehtoisesta
luovuttamisesta venäläisille.
--
Eskalaatiosykli
ei ole suinkaan ohitse. 7.8.2009 edelsi kolme jännitteistä viikkoa.
http://www.postimees.ee/?id=150260
Georgia