Ilomantsi 1944
Puna-armeija oli jo saanut kunnolla turpiinsa Tali-Ihantalan, Viipurinlahden, Äyräpää-Vuosalmen ja U-aseman suurtaisteluissa.
Nyt Venäjän puna-armeija teki viimeisimmän suurhyökkäyksen Ilomantsin suunnassa heinä-elokuun vaiheessa vuonna 1944 alun alkaen kahden divisioonan (176. ja 289. D) voimin. Puna-armeija yritti vallata Ilomantsin tärkeän tienristeyksen ja edetä sieltä meidän VI AK (armeijakunta) selustaan, joka oli pysäyttänyt ryssien hyökkäyksen.
Kenraalimajuri Erkki Raappanan johtamat tilapäisjoukot (viivytystaisteluissa kulunut ja väsynyt 21. Pr ja Karjalan Kannakselta apuun siirretty levännyt ja täydennetty Rv.Pr) kävivät rohkeaan kaksinkertaiseen kaksipuoliseen saarrostukseen tehden ensin molemmista divisioonista omat mottinsa Leppävaaran ja Lehmivaaran alueille ja pilkkoen sekä tuhoten sitten näitä divisioonia.
Samanaikaisesti idästä yritti tulla motitetuille ryssien divisioonille apuun kolme merijalkaväkiprikaatia (69., 70. ja 3.), nämä kuitenkin torjuttiin.
Lopulta ryssät näkivät tilanteensa toivottomaksi ja divisioonien henkilöstön rippeet tekivät läpimurron itään (eli pakenivat taistelukentältä). Divisioonien raskas kalusto jäi suomalaisten sotasaaliiksi (mm. yli 100 tykkiä), ja taistelukenttä jäi suurtaistelun voittaneiden suomalaisten käsiin.
Hyvä Suomi!
Ryssät ottivat näistä selkäsaunoista opikseen, eivätkä ole enää yrittäneet aseellisesti valloittaa Suomea.