Chile

Augusto Pinochet kuoli 10.12.2006. Häntä kutsuttiin yleisesti diktaattoriksi ja vallasta luovuttuaan entiseksi diktaattoriksi - toisaalta suuri joukko chileläisiä rakasti Pinochetia ja kiitti häntä mm. Chilen talouden hyvästä tilasta. Tarkastellaanpa sitä ”veristä” historiaa vähän tarkemmin.

Chilestä varsinkin Suomessa muistetaan Augusto Pinochetin diktatuuri ja sen diktatuurin aikana tehdyt ihmisoikeusrikokset, joista rikoksista johtuen myös Suomessa on chileläisiä pakolaisia. Kuitenkin kannattaa muistaa myös kolikon toinen puoli – Venäjä oli tekemässä Chilestä kommunistista diktatuuria ja tarvittiin vastahyökkäys. Salvador Allende ei suinkaan ollut viaton demokraattinen pulmunen. Lainaan Hans Graf Huynin kirjaa Hyökkäys: Levottomuudet, katuterrori, laukkaava inflaatio ja yleinen oikeudettomuus antoivat leimansa Chilelle Allenden kolmantena hallitusvuotena. Elokuun 22. päivänä 1973 julistikin Santiagossa koolla ollut Chilen parlamentti Allenden hallituksen laittomaksi 81 äänellä 47 ääntä vastaan.

Edustajainkamari totesi päätöksessään seuraavaa: »...Chilen tasavallan oikeusjärjestys on kiinteä osa kansallista perintöä, joka on kehittynyt aikojen kuluessa yhteisten ja omien elämäntapojemme perusteella... perustuslain kolmannesta pykälästä ilmenee, että hallitus, joka riistää itselleen oikeuksia, joita kansa ei ole sille siirtänyt, syyllistyy kapinalliseen tekoon... On osoitettu tosiasia, että nykyinen hallitus on alusta alkaen tähdännyt totaalisen vallan käsiinsä saamiseen ilmeisenä aikomuksenaan koko väestön alistaminen mitä ankarimpaan poliittiseen ja taloudelliseen kontrolliin. Tällä tavoin oli tarkoituksena pystyttää hallitus, joka on perustuslain tarkoittaman edustuksellisen demokratian täydellinen vastakohta. Tämän päämäärän saavuttamiseksi hallitus ei ole loukannut lakia ja perustuslakia ainoastaan yksittäisissä tapauksissa, vaan on tehnyt näistä loukkauksista toimintansa peruslinjan.»

Tämän jälkeen Chilen parlamentti esitti laajan luettelon erilaisista tapauksista, joissa Allenden hallitus oli rikkonut perustuslakia vastaan: »Se on - mikä on kaikkein raskauttavinta - asettunut muitta mutkitta kongressin perustuslakia säätävien toimintojen yläpuolelle... halveksinut oikeutta... Loukaten karkealla tavalla voimassa olevia lakeja sekä vallankäytön jakamisen periaatetta se on mitätöntänyt sellaisten oikeudellisten ratkaisujen ja tuomioiden täytäntöönpanon, jotka eivät ole olleet sille mieluisia... Se on halveksinut ylimmän revisioviraston antamia määräyksiä ja päätöksiä silloin kun ne ovat koskeneet hallituksen ja sille alistettujen instanssien päätösten lainvastaisuutta... Loukkaus kaikkien kansalaisten juridista tasa-arvoisuutta vastaan... Häikäilemättömät puuttumiset sanan­vapauden periaatetta vastaan... Yliopistojen itsehallintaoikeuden louk­kaukset... Kokoontumisoikeuden rajoittaminen, estäminen ja jopa väkivaltainen tukahduttaminen... Opiskelun ja opetuksen vapauden tukahduttaminen... perustuslaillisesti säädetyn omistusoikeuden järjestelmällinen loukkaaminen... Työläisten ja heidän ammatillisten järjestöjensä ja syndikaattiensa oikeuksien halveksunta... Perustuslaissa säädetyn vapaan maastamuutto-oikeuden räikeät loukkaukset... Hallituksen edistämä ja tukema kapinallisten järjestöjen suurimittainen muodostaminen ja ylläpitäminen... Hallituksen suojeluksessa tapahtunut aseistettujen joukkioiden muodostaminen ja koulutus...»

Tämän jälkeen Chilen parlamentti kehotti päätöksessään erityisesti asevoimien ja poliisijoukkojen jäsenistöön kuuluvia ministereitä »lopettamaan kaikki edellä kuvatut, tosiasiallisesti tapahtuneet vääryydet, jotta hallituksen toiminta tapahtuisi jälleen oikeudelliselta pohjalta ja jotta maan perustuslaki ja demokraattisen elämän perustat saatettaisiin jälleen kunniaan».

Salvador Allende piti tätä parlamentin päätöstä armeijalle esitettynä kehotuksena hyökätä itseään vastaan. Parlamentille esittämässään taistelunjulistuksessa hän totesi 24. elokuuta 1973: »Toissapäivänä esittivät opposition kansanedustajat armeijalle ja poliisijoukoille kirjaimellisesti vaatimuksen asennoitua poliittisesti toimeenpanevaa valtaa vastaan, luopua kuuliaisuudestaan hallitusta vastaan, ryhtyä kapinaan sitä epäsotilaallista valtiokoneistoa vastaan, jolle ne perustuslain nojalla on alistettu sekä ryhtyä poliittiseen toimintaan kongressin toisen edustajainhuoneen enemmistön perustuslain vastaisen mielipiteen mukaisesti. Se tosiseikka, että lakiasäätävä elin kehottaa asevoimia ja järjestystä ylläpitäviä yksiköitä aseelliseen toimintaan demokraattisesti valittua hallitusta vastaan, merkitsee suvereenin valtion poliittisen johdon alistamista aseistetuille instituutioille, jotka eivät harjoita poliittista toimintaa eivätkä voi eivätkä saa ottaa edustaakseen kansan tahtoa..,»

Paria päivää aiemmin ylivoimaisella äänten enemmistöllä Chilen vapaasti valitussa kansanedustuslaitoksessa tehdyn päätöksen jälkeen asevoimat puuttuivatkin tapahtumiin. Presidentti Allende syöstiin vallasta 11. syyskuuta 1973. Hän päätti päivänsä oman käden kautta. Chile saattoi kerskailla sillä, että se oli vapautunut omin voimin marxilaisesta diktatuurista - jollaiseksi Allenden hallitus oli vajonnut.

Vuonna 1965 perustettu maanalainen terroristijärjestö MIR - Movimiento de Izquierda Revolucionaria - ja muut marxilaiset terroristiryhmät perustivat Allenden suostumuksella muiden maahan soluttautuneiden kuubalaisten, brasilialaisten, uruguaylaisten ja myös eurooppalaisten vallankumouksellisten kanssa Kuuban ja Baader-Meinhof -joukkion mukaan iskuryhmiä, joiden tarkoituksena oli panna Chilessä toimeen vallankumous. Maahan salakuljetettiin itäblokissa valmistettuja aseita etupäässä Kuuban kautta. Jotta vielä oikeusvaltion viranomaisten tavoin toimineet chileläiset tulli- ja rajavartiostovirkailijat eivät olisi puuttuneet asioihin, merkittiin kokonaiset lentokonelastilliset asetoimituksia »Fidel Castron henkilökohtaiseksi lahjaksi presidentti Allendelle». - -

Samanaikaisesti kun Castro toimitti Allendelle aseita ja vaati tätä kiihdyttämään vallankumouksellista toimintaa, aloitti Neuvostoliitto jo valmistelut laivastotukikohdan rakentamiseksi Chileen, Tyynen valtameren rannikolla sijaitsevaan Colcuraan. Noin 13 000 ulkomaista neuvonantajaa ja seikkailijaa koulutti neuvostoliittolaisin asein chileläisiä terroristiryhmiä odotettavissa olevaan valtataisteluun. Kutsumalla eräitä sotilashenkilöitä hallitukseensa Allende yritti murskata armeijan yhtenäisyyden, niin ettei siitä olisi enää ollut haittaa marxilaisten siirtyessä väkivaltaiseen toimintaan ja vallankaappaukseen.

Luis Corvalanin johtama Chilen kommunistinen puolue on ehdottoman oikeaoppinen ja Moskovalle uskollinen; miltei kaikki sen keskuskomitean jäsenet ovat saaneet koulutuksensa Neuvostoliitossa. Allende oli päässyt valtaan kansanrintamapolitiikan avulla, jonka tukijoina toimivat kauas vasemmalle ajautuneet ja sitäpaitsi marxilaisten soluttamat kristillisdemokraatit. Kun Allende syöstiin vallasta, päättyi samalla Neuvostoliiton unelma eteläisen Tyynen valtameren rannikolle sijoitetusta suurvaltapolitiikan tukikohdasta. Yhtä karun lopun saivat kansainväliset sosialistit, jotka reagoivat tapahtumaan voimattomalla raivolla.

Allenden jälkeen valtaan tulleen kenraali Augusto Pinochetin sotilashallitusta vastaan Moskova pani toimeen maailmanlaajuisen vääristelykampanjan, jonka kustannusten läntiset tiedustelulähteet arvioivat nousseen noin kahteensataan miljoonaan dollariin. Moskovan raivo kohosi sellaisiin mittoihin, että Pinochetin alaisen turvallisuuspoliisin KGB:n laskuun toimivat jäsenet panivat toimeen hyökkäyksiä väestöä kohtaan, joista tiedotettiin viivytyksettä radioteitse Moskovaan. Sieltä käsin ne toitotettiin kaikkialle maailmaan »Pinochetin hallituksen ihmisoikeuksien loukkauksina».”[i]

Vaikka Augusto Pinochet on voinut tehdä vääryyksiä, jopa rikoksia (ei ole todistettu ja tuomittu), niin on ehdottomasti muistettava, että Pinochet pelasti Chilen Venäjän maahan ujuttamalta kommunistiselta diktatuurilta ja venäläiseltä laivastotukikohdalta Chilessä.

Mitä todennäköisimmin tämä tarkoittaa samalla, että Pinochet säästi hyvin suuren joukon ihmisiä joutumasta kommunistien kiduttamiksi ja murhaamiksi - sekä joutumasta äärimmäiseen köyhyyteen, jonka kommunismi on aiheuttanut kaikkialla mihin on perustettu kommunistinen diktatuuri.

Lainaus: Monet chileläiset kuitenkin rakastivat häntä ja sanoivat hänen pelastaneen maan marxismilta.”[ii]

Muuta mukavaa

Etusivulle


Hans Graf Huyn oli Saksan liittotasavallan liittopäivien ja niiden ulkoasiainvaliokunnan jäsen. Hänen arvonantoaan kuvaa, että hän sai omassa vaalipiirissään Rosenheimissa 82% äänistä, yhteensä yli 600 000 ääntä.

[i] Hans Graf Huyn – Hyökkäys; 1979; sivu 268

[ii] Turun Sanomat, 11.12.2006, Chilen entinen diktaattori Augusto Pinochet kuoli