Augusto
Pinochet kuoli 10.12.2006. Häntä kutsuttiin yleisesti diktaattoriksi ja
vallasta luovuttuaan entiseksi diktaattoriksi - toisaalta suuri joukko chileläisiä
rakasti Pinochetia ja kiitti häntä mm. Chilen talouden hyvästä tilasta.
Tarkastellaanpa sitä ”veristä” historiaa vähän tarkemmin.
Chilestä
varsinkin Suomessa muistetaan Augusto Pinochetin diktatuuri ja sen diktatuurin
aikana tehdyt ihmisoikeusrikokset, joista rikoksista johtuen myös Suomessa on
chileläisiä pakolaisia. Kuitenkin kannattaa muistaa myös kolikon toinen puoli
– Venäjä oli tekemässä Chilestä kommunistista diktatuuria ja tarvittiin
vastahyökkäys. Salvador Allende ei suinkaan ollut viaton demokraattinen
pulmunen. Lainaan Hans Graf Huynin kirjaa Hyökkäys: ”Levottomuudet,
katuterrori, laukkaava inflaatio ja yleinen oikeudettomuus antoivat leimansa
Chilelle Allenden kolmantena hallitusvuotena. Elokuun 22. päivänä 1973
julistikin Santiagossa koolla ollut Chilen parlamentti Allenden hallituksen
laittomaksi 81 äänellä 47 ääntä vastaan.
Edustajainkamari totesi päätöksessään
seuraavaa: »...Chilen tasavallan oikeusjärjestys on kiinteä osa kansallista
perintöä, joka on kehittynyt aikojen kuluessa yhteisten ja omien elämäntapojemme
perusteella... perustuslain kolmannesta pykälästä ilmenee, että hallitus,
joka riistää itselleen oikeuksia, joita kansa ei ole sille siirtänyt,
syyllistyy kapinalliseen tekoon... On osoitettu tosiasia, että nykyinen
hallitus on alusta alkaen tähdännyt totaalisen vallan käsiinsä saamiseen
ilmeisenä aikomuksenaan koko väestön alistaminen mitä ankarimpaan
poliittiseen ja taloudelliseen kontrolliin. Tällä tavoin oli tarkoituksena
pystyttää hallitus, joka on perustuslain tarkoittaman edustuksellisen
demokratian täydellinen vastakohta. Tämän päämäärän saavuttamiseksi
hallitus ei ole loukannut lakia ja perustuslakia ainoastaan yksittäisissä
tapauksissa, vaan on tehnyt näistä loukkauksista toimintansa peruslinjan.»
Tämän jälkeen Chilen parlamentti esitti
laajan luettelon erilaisista tapauksista, joissa Allenden hallitus oli rikkonut
perustuslakia vastaan: »Se on - mikä on kaikkein raskauttavinta -
asettunut muitta mutkitta kongressin perustuslakia säätävien
toimintojen yläpuolelle... halveksinut oikeutta... Loukaten karkealla tavalla
voimassa olevia lakeja sekä vallankäytön jakamisen periaatetta se on mitätöntänyt
sellaisten oikeudellisten ratkaisujen ja tuomioiden täytäntöönpanon, jotka
eivät ole olleet sille mieluisia... Se on halveksinut ylimmän revisioviraston
antamia määräyksiä ja päätöksiä silloin kun ne ovat koskeneet
hallituksen ja sille alistettujen instanssien päätösten lainvastaisuutta...
Loukkaus kaikkien kansalaisten juridista tasa-arvoisuutta vastaan... Häikäilemättömät
puuttumiset sananvapauden periaatetta vastaan... Yliopistojen
itsehallintaoikeuden loukkaukset... Kokoontumisoikeuden rajoittaminen, estäminen
ja jopa väkivaltainen tukahduttaminen... Opiskelun ja opetuksen vapauden tukahduttaminen...
perustuslaillisesti säädetyn omistusoikeuden järjestelmällinen
loukkaaminen... Työläisten ja heidän ammatillisten järjestöjensä ja
syndikaattiensa oikeuksien halveksunta... Perustuslaissa säädetyn vapaan
maastamuutto-oikeuden räikeät loukkaukset... Hallituksen edistämä ja tukema
kapinallisten järjestöjen suurimittainen muodostaminen ja ylläpitäminen...
Hallituksen suojeluksessa tapahtunut aseistettujen joukkioiden muodostaminen ja
koulutus...»
Tämän jälkeen Chilen parlamentti
kehotti päätöksessään erityisesti asevoimien ja poliisijoukkojen jäsenistöön
kuuluvia ministereitä »lopettamaan kaikki edellä kuvatut, tosiasiallisesti
tapahtuneet vääryydet, jotta hallituksen toiminta tapahtuisi jälleen
oikeudelliselta pohjalta ja jotta maan perustuslaki ja demokraattisen elämän
perustat saatettaisiin jälleen kunniaan».
Salvador Allende piti tätä parlamentin päätöstä
armeijalle esitettynä kehotuksena hyökätä itseään vastaan. Parlamentille
esittämässään taistelunjulistuksessa hän totesi 24. elokuuta 1973: »Toissapäivänä
esittivät opposition kansanedustajat armeijalle ja poliisijoukoille
kirjaimellisesti vaatimuksen asennoitua poliittisesti toimeenpanevaa valtaa
vastaan, luopua kuuliaisuudestaan hallitusta vastaan, ryhtyä kapinaan sitä epäsotilaallista
valtiokoneistoa vastaan, jolle ne perustuslain nojalla on alistettu sekä ryhtyä
poliittiseen toimintaan kongressin toisen edustajainhuoneen enemmistön
perustuslain vastaisen mielipiteen mukaisesti. Se tosiseikka, että lakiasäätävä
elin kehottaa asevoimia ja järjestystä ylläpitäviä yksiköitä aseelliseen
toimintaan demokraattisesti valittua hallitusta vastaan, merkitsee suvereenin
valtion poliittisen johdon alistamista aseistetuille instituutioille, jotka eivät
harjoita poliittista toimintaa eivätkä voi eivätkä saa ottaa edustaakseen
kansan tahtoa..,»
Paria päivää aiemmin ylivoimaisella
äänten enemmistöllä Chilen vapaasti valitussa kansanedustuslaitoksessa
tehdyn päätöksen jälkeen asevoimat puuttuivatkin tapahtumiin. Presidentti
Allende syöstiin vallasta 11. syyskuuta 1973. Hän päätti päivänsä oman käden
kautta. Chile saattoi kerskailla sillä, että se oli vapautunut omin voimin
marxilaisesta diktatuurista - jollaiseksi Allenden hallitus oli vajonnut.
Vuonna 1965 perustettu maanalainen
terroristijärjestö MIR - Movimiento de
Izquierda Revolucionaria - ja muut marxilaiset terroristiryhmät
perustivat Allenden suostumuksella muiden maahan soluttautuneiden kuubalaisten,
brasilialaisten, uruguaylaisten ja myös eurooppalaisten vallankumouksellisten
kanssa Kuuban ja Baader-Meinhof -joukkion mukaan iskuryhmiä, joiden
tarkoituksena oli panna Chilessä toimeen vallankumous. Maahan salakuljetettiin
itäblokissa valmistettuja aseita etupäässä Kuuban kautta. Jotta vielä
oikeusvaltion viranomaisten tavoin toimineet chileläiset tulli- ja
rajavartiostovirkailijat eivät olisi puuttuneet asioihin, merkittiin kokonaiset
lentokonelastilliset asetoimituksia »Fidel Castron henkilökohtaiseksi lahjaksi
presidentti Allendelle». - -
Samanaikaisesti kun Castro toimitti
Allendelle aseita ja vaati tätä kiihdyttämään vallankumouksellista
toimintaa, aloitti Neuvostoliitto jo valmistelut laivastotukikohdan
rakentamiseksi Chileen, Tyynen valtameren rannikolla sijaitsevaan Colcuraan.
Noin 13 000 ulkomaista neuvonantajaa ja seikkailijaa koulutti
neuvostoliittolaisin asein chileläisiä terroristiryhmiä odotettavissa olevaan
valtataisteluun. Kutsumalla eräitä sotilashenkilöitä hallitukseensa Allende
yritti murskata armeijan yhtenäisyyden, niin ettei siitä olisi enää ollut
haittaa marxilaisten siirtyessä väkivaltaiseen toimintaan ja
vallankaappaukseen.
Luis Corvalanin johtama Chilen
kommunistinen puolue on ehdottoman oikeaoppinen ja Moskovalle uskollinen; miltei
kaikki sen keskuskomitean jäsenet ovat saaneet koulutuksensa Neuvostoliitossa.
Allende oli päässyt valtaan kansanrintamapolitiikan avulla, jonka tukijoina
toimivat kauas vasemmalle ajautuneet ja sitäpaitsi marxilaisten soluttamat
kristillisdemokraatit. Kun Allende syöstiin vallasta, päättyi samalla
Neuvostoliiton unelma eteläisen Tyynen valtameren rannikolle sijoitetusta
suurvaltapolitiikan tukikohdasta. Yhtä karun lopun saivat kansainväliset
sosialistit, jotka reagoivat tapahtumaan voimattomalla raivolla.
Allenden jälkeen valtaan tulleen kenraali
Augusto Pinochetin sotilashallitusta vastaan Moskova pani toimeen
maailmanlaajuisen vääristelykampanjan, jonka kustannusten läntiset
tiedustelulähteet arvioivat nousseen noin kahteensataan miljoonaan dollariin.
Moskovan raivo kohosi sellaisiin mittoihin, että Pinochetin alaisen
turvallisuuspoliisin KGB:n laskuun toimivat jäsenet panivat toimeen hyökkäyksiä
väestöä kohtaan, joista tiedotettiin viivytyksettä radioteitse Moskovaan.
Sieltä käsin ne toitotettiin kaikkialle maailmaan »Pinochetin hallituksen
ihmisoikeuksien loukkauksina».”[i]
Vaikka
Augusto Pinochet on voinut tehdä vääryyksiä, jopa rikoksia (ei ole
todistettu ja tuomittu), niin on ehdottomasti muistettava, että Pinochet
pelasti Chilen Venäjän maahan ujuttamalta kommunistiselta diktatuurilta ja venäläiseltä
laivastotukikohdalta Chilessä.
Mitä
todennäköisimmin tämä tarkoittaa samalla, että Pinochet säästi hyvin
suuren joukon ihmisiä joutumasta kommunistien kiduttamiksi ja murhaamiksi - sekä
joutumasta äärimmäiseen köyhyyteen, jonka kommunismi on aiheuttanut
kaikkialla mihin on perustettu kommunistinen diktatuuri.
Lainaus:
”Monet
chileläiset kuitenkin rakastivat häntä ja sanoivat hänen pelastaneen maan
marxismilta.”[ii]
Hans Graf Huyn oli Saksan liittotasavallan liittopäivien ja niiden ulkoasiainvaliokunnan jäsen. Hänen arvonantoaan kuvaa, että hän sai omassa vaalipiirissään Rosenheimissa 82% äänistä, yhteensä yli 600 000 ääntä.
[i] Hans Graf Huyn – Hyökkäys; 1979; sivu 268
[ii] Turun Sanomat, 11.12.2006, Chilen entinen diktaattori Augusto Pinochet kuoli