Yleisesti
tunnetaan historiasta, että Venäjä miehitti Bessarabian liittolaisensa Saksan
kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti samalla kun Venäjä miehitti Baltian
maat. Samoin tiedetään, että Venäjä miehitti samalla Pohjois-Bukovinan,
vaikka asiasta ei oltu sovittu Saksan kanssa Molotov-Ribbentrop-sopimuksessa
ja sen salaisessa lisäpöytäkirjassa
- se soitti hälytyskelloja
Berliinissä.
Katsotaanpa
kuitenkin hieman lähemmin mistä oli kyse. Miehitettyään Baltian maat Venäjä
suuntasi katseensa Romaniaan.
”Romanialta
vaadittiin Venäjälle ei ainoastaan Bessarabiaa, vaan myös Bukovinaa (joka ei
milloinkaan kuulunut Venäjän imperiumiin ja mitä - joka on vieläkin tärkeämpää
- ei ollut mitenkään kirjattu 23. elokuuta 1939 Venäjän ja Saksan välillä
solmittuun Molotov-Ribbentrop-sopimukseen). Venäjän hallituksen
julkilausumassa käytettiin argumenttina seuraavaa triviaalia ajatusta: »Romania
käytti vuonna 1918 hyväkseen Venäjän sotilaallista heikkoutta kaapaten
itselleen suuren osan Venäjän alueesta - Bessarabian - rikkoen siten pääasiassa
ukrainalaisilla asutetun Bessarabian satoja vuosia kestäneen yhteyden
Ukrainan Neuvostotasavallan kanssa.»
Todellisuudessa
Bessarabian alueella perustettiin 2. joulukuuta 1917 Moldavian Demokraattinen
Tasavalta, jonka parlamentti päätti vuoden 1918 maaliskuussa Moldavian
liittymisestä Romaniaan. Venäjän virallinen historiankirjoitus käsitteli
aina sitä päätöstä »Bessarabian miehityksenä Romanian toimesta».
Kiinnostava on toinen asia - vuoden 1940 kesäluussa tiedotettiin aluksi
Bessarabian »ukrainankielisen väestön (???) vuosisatoja kestäneestä halusta
liittyä jälleen Ukrainaan» ja vasta myöhemmin keksittiin uusi »vuosisatoja
kestänyt halu», jonka toteuttamiseksi perustettiinkin »itsenäinen Moldavian
Neuvostotasavalta».”[i]
Uusi
pitkä lainaus (suomennokseni): ”Moskova tiedotti vuoden 1940 lopussa
vaatimuksistaan Bukovinan alueeseen (Ukrainaan rajautuva Romanian maakunta Prut
joen yläjuoksulla). Ensimmäiseen Maailmansotaan saakka se alue kuului
Habsburgien imperiumiin (Itävalta-Unkari). Molotov-Ribbentop-sopimuksessa ei
oltu sanottu siitä sanaakaan. Lyhyen keskustelun, tällä kertaa ei suinkaan
ystävällisen, jälkeen osapuolet sopivat, että Venäjä rajoittaa
vaatimuksensa vain Bukovinan pohjoisosaan (Tshernivtsin maakuntaan nykyisessä
Ukrainassa). Vastauksena siihen »periksi antamiseen» Saksa vaati Bukarestin
suurlähettiläänsä kautta Romanian hallitusta »antamaan periksi Venäjän
vaatimuksille, Romanian ja Venäjän välisen sodan välttämiseksi». Omasta
puolestaan Moskova lupasi ottaa huomioon saksalaisten huolen yli 100 000 etnisen
saksalaisen puolesta, jotka elivät Bessarabian ja Pohjois-Bukovinan alueilla.
Karpaattien
saksalaisperäisten talonpoikien asiaa Venäjän hallituksen päämies Molotov
»otti huomioon» seuraavalla tavalla. Kirjoitettiin pitkä monisivuinen
dokumentti, jossa määrättiin yksityiskohtaisesti (luettelossa olivat tasku-
ja rannekellot, hatut, nahkatakit, uudet erikseen, käytetyt erikseen, jne.),
mitä saksalaisperhe sai ottaa mukaansa, kun heidän jalomielisesti sallittiin
luopua sukupolvien kuluessa luoduista maataloistaan ja poistua Venäjän
alueelta. Ei unohdettu myöskään tupakkaa, jota Bukovinassa kasvatettiin myytäväksi.
Yhden perheen luvattiin ottaa mukaansa korkeintaan 20 kg tupakkaa. On vaikeaa
ymmärtää, miksi talonpojilta piti ottaa tupakkasäkki. Toveri Stalin poltti
Hertsegovinan Floria, eikä siten tarvinnut talonpojan tupakkaa. Vaan ei ole
ollenkaan vaikeaa ymmärtää, miten sellainen moukkamaisuus vaikutti Hitleriin,
jonka puheissa (ja ehkä myös ajatuksissa) Itä-Euroopassa elävien »Volksdeutschien»
kohtalo jatkuvasti esiintyi.”[ii]
Molotov
kääntyi uudelleen Bukovinan kysymyksessä Hitlerin puoleen Berliinissä
13.11.1940: ”»Mitä Bukovinaan tulee, niin vaikka sitä ei ollutkaan mainittu
lisäpöytäkirjassa, Venäjä teki Saksalle myönnytyksen ja luopui väliaikaisesti
Etelä-Bukovinasta, rajoittuen Pohjois-Bukovinaan, mutta tehden omasta
puolestaan varauksen, että Saksa aikanaan hyväksyy Venäjän kiinnostuksen
Etelä-Bukovinaan. Venäjä ei ole tähän mennessä saanut Saksalta kieltävää
vastausta esittämälleen toiveelle, vaan Saksa takasi sellaisen vastauksen
sijaan koko Romanian alueen koskemattomuuden, unohtaen meidän puolisen
kiinnostuksen sekä yleensäkin antoi ne takuut konsultoimatta Venäjää ja
rikkoi Venäjän etuja.»
Uudesta
Venäjä-Romania rajasta oli Ploestin öljykenttiin vain 200 km.
Päinvastoin
kuin vanheneva [Saksan suurlähettiläs Moskovassa von der] Schulenburg
arvioi Hitler tilannetta täysin adekvaattisesti:
»Führer
vastasi, että jos osakaan Bukovinasta jää Venäjälle, niin se on jo suuri myönnytys
Saksan taholta. Suullisen sopimuksen mukaisesti piti entisen Itävallan alueen jäädä
Saksan etupiiriin. Sen lisäksi Venäjän etupiiriin menevät alueet oli
nimettyinä luettelossa, kuten esimerkiksi Bessarabia. Bukovinasta ei ollut
sopimuksessa sanaakaan - -. Jotta Saksa-Venäjä yhteistyö antaisi
tulevaisuudessa positiivisia tuloksia, täytyy Venäjän hallituksen ymmärtää,
että Saksa on vedetty taisteluun elämästä ja kuolemasta, sekä se taistelu
on vietävä joka tapauksessa voitokkaaseen loppuun. Siihen tarvittavat
taloudelliset ja sotilaalliset tekijät Saksa varmistaa itselleen kaikin
keinoin.»”[iii]
Imperialistinen
Venäjä kiirehti valtaamaan itselleen niin suuria alueita kuin suinkin
kulloinkin kykeni. Bessarabian Venäjä sai sopimalla Saksan kanssa, mutta
Bukovinan suhteen Venäjä löi kirveensä kiveen - sillä oli suullinen
sopimus, jonka mukaisesti kaikki aiemmin Itävaltaan kuuluneet alueet kuuluivat
Saksan etupiiriin. Venäjän ahneus sai Venäjän uskollisen liittolaisen Saksan
johdon heräämään ”Ruususen unestaan” ja huomaamaan mistä oikein on
kysymys - puhtaasti Venäjän imperialismista.